Syksy, sateet sekä jokavuotinen mutavelli poluilla ja tassuissa (ja lopulta isäntäväen vuoteessa) ovat taas täällä ja rhontin paras paikka on jälleen lattialämmityksellä, keskellä lattiaa lasten tallottavana. Aika vierähtää siivillä, kun perheen pienimmillä on vauhti päällä ja vahtimista riittää. Onneksi pikkuisilta löytyy jo sen verran älliä, etteivät enää ihan kävele ylitse tai maistele yllättynyttä rhonttia hännästä. Ruokakupilla tosin pitää olla vielä tarkkana, sillä pikkuveli käy hetkessä kauhomassa ylimääräiset nappulat suihinsa.

Vein eilen isännän ja Niklaksen syksyiselle metsäretkelle syömään lounasta kauimaiseen pöpelikköön, jonka lähiseudulta tiedän. Vaikka Niklas jo käveleekin vauhdilla, pitää pojalle ennen metsään vapaaksi laskemista antaa vielä hieman maastokoulutusta, isännän repussa istuskellen. Isa sen sijaan singahtelee metsässä ympäriinsä kuin pieni pupujussi konsanaan, josta syystä metsässä ei juuri oikeita pupuja tulekaan enää vastaan.

Kävimme eilen kääntymässä mökilläkin, ehdin käydä muutamalla lyhyellä seikkailulla mutta mitään erikoista ei löytynyt. Saldoksi jäi mukava venereissu ja muutama makkarankuori isäntäväen grillimakkaroista.

Komensin isännän vihdoinkin siirtämään kotisivut kovaan ääneen hurisevasta ja rhontin unia häiritsevästä palvelimesta hiljaisempaan, jos täällä vihdoinkin saisi nukkua rauhassa. Isäntä on muutenkin lepsuillut viimeaikoina pahasti sivujen päivitysten kanssa, joten eiköhän ole aika pistää äijä kuriin ja aloittaa pakolliset aamulenkit. Kaikki ansaittu lepo on tällä hetkellä käytettävä hyväksi sillä ulkona liikuskelee jälleen useampi hyväntuoksuinen tyttö, joiden jahtaaminen on näin keväisin etusijalla. Harmi, että isäntä otti juuri nyt tiukan linjan eikä enää päästä rhonttia Hästensille makoilemaan... Pikkusisko (Isa 1v 8kk) ja pikkuveli (Niklas 5kk) saavat pyöriä sängyssä mitenpäin tahtovat, joten nyt hieman kiukuttaa.

Olimme isännän kanssa eräänä päivänä lenkillä ja vastaantulevan mustakarvaisen kaverin emäntä kehui, että näytän otsaryppyineni kuulemma aivan sauliniinistöltä, vieläpä komealta sellaiselta. Ehkäpä tämä yhdennäköisyys selittää, miksei minua Heinolassa pidetty rhontin näköisenä. Onkohan sauliniinistöillä oma rotujärjestönsä? Yhtään sellaista en ole edes koirapuistossa tavannut, täytyypä laittaa isäntä ottamaan asiasta selvää...

Vein viikonloppuna isäntäväen puoleksi tunniksi näyttelyyn katsomaan kaikenkarvaisia koiria ja hengailemaan lelu- ja herkkukauppiaiden kojuilla. Kävin välillä kääntymässä kehässä isännän kanssa mutta päätin pian poistua keltaisen nauhan kera toimittamaan tärkeämpiä askareita parkkipaikan pientareelle, koska kehässä ei ollut havaittavissa mitään älyllistä toimintaa. Koko näyttelypaikan ympäristö oli jälleen pullollaan ihania hajuja ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia, joita olisi voinut jäädä nuuhkimaan vaikka koko päiväksi. Kotiin lähtiessämme isäntä osti eräästä kojusta uuden kaulapannan ja emäntä lakritsia, joten kaikilla oli kotimatkalla hyvä mieli. Ensi viikonloppuna uudestaan!

Kesäkin ehti saapua ja päästä hyvään vauhtiin ennenkuin kuulumiset ehtivät päiväkirjaan saakka. Kesälomaa on vietetty kotona auringossa maaten, juhannuksena Armin ja Nemon kanssa riehuen, näyttelyssäkin on ehditty pyörähtää ja mökillä on tullut jahdattua sorsia lähes viimevuotiseen malliin. Vaikka mökillä toiminta on pääasiassa pelkkää rentoutumista, makkarat ja muut kesän herkut saavat onneksi kyytiä mökkireissujen välissä kavereiden kanssa lenkkeillessä. Nytkin tassuissa painaa eilinen Keinukallion kierros Nemon kanssa, joten päivä jatkukoon lepäillessä ja vaihtelevaa kesäsäätä ikkunasta harmitellessa. Hyvää kesää kaikille!

Rhontin muistilista kesälomalle

• Jätä lähtiessäsi kotioven läheisyyteen "viesti" että olet lomalla, jotta ystävät eivät tavoittele turhaan ja ohikulkijat ymmärtävät kunnioittaa reviiriäsi
• Muista suojakerroin! Pikainen pyörähdys hiekalla pitää ötökät loitolla, tuo helpotusta auringon paahteeseen ja antaa turkille tyylikkään mattasävyn
• Heinäkuu on parasta aikaa täydentää ruokakätköt. Ylimääräiset grillimakkarat ja muut herkut on syytä kätkeä tuttuihin piiloihin ja kaivaa riittävän syvälle, jotta ne säilyvät tarvittaessa syksyyn tai seuraavaan kevääseen
• Keksi valmiiksi sisäleikkejä sadepäivien varalle. Isäntäväen kengät, petivaatteet ja pöydillä oleva irtaimisto ovat hyviä leikkivälineitä joilla suomalaiseen kesäsäähän tuskastunut lomailija voi piristää latistunutta ilmapiiriä
• Runsaasti leipää sorsille. Jos mökillä on sorsia, pyydä isäntäväkeä ruokkimaan kaakattajia runsaasti. Ahneet sorsat palaavat aina takaisin ja pulskat yksilöt on helpompi uida kiinni

Kevät! Rhontin kevät on taas täynnä mutaa, tyttöjä ja karkumatkoja. Tassupesulla saa juosta yhtenään ja tyttöjen tuoksut kutsuvat hyppimään aitojen yli ja kirmaamaan peltojen poikki isäntäväen huudoista huolimatta. Isäntäkin voisi perässä juoksemisen sijaan mennä vain päivittämään kotisivuja ja antaa rhontin juoksennella rauhassa...

Alkuvuosi on muuten mennyt nopeasti pikkusiskon touhuja ihmetellessä ja metsissä vaihtelevassa seurassa juoksennellessa, viimeksi maanantaina kävimme rhonttiporukalla Nemon, Innan ja Millin kanssa hurjastelemassa lähimetsässä. Vauhtia oli taas sillä mitalla että meillä pojilla kierrokset taisivat jäädä päälle vähän pidemmäksi aikaa. Toivottavasti otetaan uusiksi pian!

Vaikka ruoka maistuu muutenkin vähän huonosti tällä hetkellä, eilen isäntä yritti ujuttaa jotain todella epämääräistä ruokakuppiini. Arvatkaa, oliko työn ja tuskan takana syödä nappulat tarkasti punertavien kalanpalojen seasta... kaikkea sitä yritetäänkin koiralle syöttää!

Uusi vuosi on taas vierähtänyt käyntiin vauhdikkaasti, päiväkirjakin on unohtunut kokonaan siskoa ja tiluksia vahtiessa. Pakkanen on paukkunut ja luntakin saatiin vihdoin sen verran, että voi hyvällä omallatunnolla kölliä illat sisällä lämpimässä. Isännän ulkoiluttaminen on talvella viluista hommaa, onneksi isäntäkään ei jaksa kahlata metsässä tuntia pidempään. Innan kanssa tosin riehuisi vaikka pidempäänkin, jos tassut vain pysyisivät lämpiminä.

Olen kaiken tohinan keskellä ehtinyt pitää viikon talvilomankin, lähetin isäntäväen Lappiin nauttimaan pakkasesta ja jäin itse kotiin mummon passattavaksi. Ulkoilimme pellolla ja metsässä, köllimme sohvalla ja söimme hyvin. Vaikka viikko oli rentouttava, olin erittäin iloinen kun isäntäväki saapui taas kotiin, tuliaisten kera! Yllätykseni oli myös suuri, kun palatessaan sisko osasikin jo ryömiä vauhdilla ympäriinsä. Siskotyttöä pitääkin alkaa vahtia tarkemmin, eilenhän tuo näytti jo lähes konttaavan..

Kun suuntasimme koko perheen voimin sunnuntaiaamuna kohti Lohjaa ja agilityyn tutustumista, lauantaina Nemon kanssa vietetyt pikkujoulut painoivat vielä hieman tassuissa. Perille päästyämme menimme muutaman muun rhontin kanssa treenihalliin, jossa isäntä houkutteli minut muutaman kerran aidan yli, läpi hassusta putkesta ja ison esteen yli - vaikka vähän jännittikin. Touhu oli hurjaa ja sitä pitäisi kokeilla uudelleen!

Hallilta hyppäsimme jälleen autoon ja päiväunien jälkeen saavuimme kodin sijasta isoon maanalaiseen luolaan, jossa oli hurjan paljon tuttuja ja tuntemattomia rhontteja!! Ihmetyksestä toivuttuani isäntä veikin minua jo vauhdilla kehään, näyttelystähän taas oli kyse. Kiersimme kehää, seurustelimme muiden rhonttien kanssa ja söimme isännän kanssa lihapullia melkein iltaan asti. Onneksi on tänään oli taas rauhallinen maanantai ja sai nukkua koko sateisen päivän!

Sunnuntaiaamuna isäntäväki heräsi aikaisin - aivan liian aikaisin ainakin tämän rhontin mielestä. Eihän kellään voi olla asiaa ulos pimeään ja sateeseen kun silmätkään eivät tahdo vielä pysyä auki. Isäntäväki pakkasi itsensä ja minut autoon ja lähdimme ajelemaan sumuisia teitä jonnekin. Jotain kivaa oli selvästi tekeillä, sillä pääsin matkustamaan pitkästä aikaa sikaosaston sijaan ykkösluokassa takapenkillä.

Perillä selvisi, että kyse oli jälleen näyttelystä, lihapullista, ulkomaalaisista tuomareista ja hirveästä määrästä muita koiria. Onneksi karvaisten kavereiden seasta löytyivät jälleen omat siskoni ja uusi reipas tuttavuus Jumo! Taaskaan en päässyt riehumaan tyttöjen kanssa vaan aikamme kehiä kierrettyämme lähdimme parin ruusukkeen kanssa kotiin. Jo paluumatkalla iski syvä uni ja suuri väsymys, mutta päivän kruunasi vasta iltalenkki lähimetsän pimeässä risukossa Nemon kanssa. Tämän jälkeen rankka päivä vaati ilmeisesti veronsa, koska muita muistikuvia ei enää eilisestä ole..

Syksy on taas aivan hirveä, sain nimittäin ison säkillisen sarvipään luita suoraan metsästä! Pääsin hirven jäljille myös eilen, kun olimme porukalla Maissi-siskon luona Klaukkalassa kokeilemassa metsästysjälkeä ja kertaamassa näyttelykäyttäytymistä. Jäljestys on tarkkaa puuhaa ja näyttelyseisoskelu tyttöjen välissä vaatii kovasti malttia ja lihapullia, mutta varsinaisesti vauhtiin päästiin vasta metsälenkillä - ja sitähän Ikimban rhonteista löytyy kokoon katsomatta!
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä ... tai seassa.

Joku väänsi taas ulkoa lämmöt pakkasen puolelle, uskomatonta. Onneksi on lämpimiä vaatteita! Toisaalta nyt kun maa alkaa jäätyä ja vettä ei enää tule ämpärikaupalla, aamulenkitkin maistuvat paremmin. Isäntääkään ei tarvitse vetää perässä kun tämä pysyy taas paremmin vauhdissa mukana.

Tuhansia vuosia kestäneestä jalostuksesta huolimatta ei ihminen ole vieläkään oppinut puhumaan koiraa, niinpä oman palvelusväen kanssa kommunikoiminen voi olla paikoin hankalaa. Avuksi arkipäivän askareisiin jälleen vapaamuotoisia käännöksiä ihmisten ilmaisuista, kuten itse olen niitä tulkinnut:

Ihminen sanoo ...	Käännös
Ei vedä!	Lisää vauhtia / hihna löystyy!
Ei sinne!	Jotain kivaa edessäpäin!
Tule köllimään!	Jos riehut vielä hetken niin pääset lenkille
Ylös/siirry!	Tahdon siihen valmiiksi lämmittämällesi paikalle
Istu/maahan/vilkuta!	Tee jotain temppuja niin heittelen sinua kuivaruoalla
Laitetaanko ruokaa?	Unohdin taas turvottaa nappulasi
Kuka tuli?	Kumpi meistä olikaan se vahtikoira?

Aivan toivottomia ihmiset eivät kuitenkaan ole. Käytännön vinkki nuoremmille: Jos opetat ihmiset kättelemään kun ojennat heille tassua, voit saada runsaasti makupaloja - varsinkin vierailta!

Sateinen syksy etenee rytinällä kuin rhonttilauma metsässä. Vauhtia ja vaaratilanteita on taas riittänyt, olen päässyt rymistelemään metsässä ja koirapuistossa muiden rhonttien kanssa monta kertaa viikossa! Hautausmaan viereisestä metsästä löytyi viikonloppuna uusia rhonttituttavuuksia, iso poika Gimli ja reipas juniori Aslan. Myös Inna osui paikalle sopivasti sunnuntaina, joten viikonloppu menikin hurrrjan hauskan hurjastelun merkeissä!

Onnittelut vielä kerran Maissi-siskolle sunnuntain SERTin johdosta, Ikimba Y on parhaista parhain!!

Olimme koko perheen voimin Hyvinkäällä, syömässä lihapullia ja juoksentelemassa ympäri nurmikenttää ryhmänäyttelyssä. Kävin kentällä muutaman kerran tädin kehuttavana samalla kun kentän laidalla Himba ja Maissi kotiväkineen kannustivat ja huusivat tahtia (isot kiitokset apujoukoille!). Itse tosin olisin mieluummin peuhannut tyttöjen kanssa mutta lihapullien voimalla jaksoin kuin jaksoinkin koko shown läpi. Reissusta jäi tassuun ruusukkeita (ROP ja SERT) ja pokaaleita joista isäntäväki oli aivan innoissaan, harmi että isot ruokasäkit jäivät tällä kertaa saamatta...

Pitkään odotetun vesisateen kunniaksi päätin viettää isäntäväen kanssa epävirallisia syyskauden avajaisia. Vein isännän lenkille isoon metsään, jossa sateen takia sai juoksennella rauhassa ja ottaa villit hepulit niityllä. Käärmeistäkään ei näkynyt muuta kuin risukkoon jätetty vanha nahka, toivottavasti kyyt menevät pian talviunille jotta pääsen hurjastelemaan säännöllisemmin lempimetsässäni.

Lenkin jälkeen päivän kruunasi lämpimän suihkun ja kuivaruoan jälkeen tarjoiltu kanan rintafile valkoviinillä kevennetyllä vuohenjuustokastikkeella ja ranskalaisilla perunoilla, nam! Syököön isäntä jatkossa nappuloita, jos ne muka ovat niin hyviä ja ravitsevia...

Isäntäväki järjesti melkoisen yllätyksen viikonloppuna. Emäntä oli muutaman päivän poissa kotoa ja palasi sunnuntaina isännän kanssa pieni ihminen kainalossaan! Uudessa pikkusiskossa onkin melkoinen vahtiminen, pikkuinen on lähes jatkuvasti äänessä tai haisee kakalta. Lupaan kuitenkin pitää siskosta oikein hyvää huolta!

Selvisipä vihdoinkin, mihin rhodesiankoiran suuret tassut on tarkoitettu! Vietimme Nemon kanssa vauhdikkaan juhannusviikonlopun grilliherkkujen, riehumisen, painimisen sekä veto- ja palloleikkien parissa, ja pääsin käyttämään luontaisia uimaräpylöitäni polskuttelemiseen lämpimässä järvivedessä. Kuumana päivänä vedestä ei millään malttaisi tulla pois!

Uiminen ja mökkielämä on kivaa mutta myös väsyttävää, lepo on nyt paikallaan jotta jaksan vielä hioa uimahyppyjäni mökillä loppuviikolla!

Huh hellettä. Synttäreistäni asti sää on lämmennyt päivä päivältä, mutta tänään tuntui jo siltä kuin Suomi olisi afrikkalainen valtio. Leijonia ei ole tosin vieläkään näkynyt. Toisaalta hyvä niin, koska kuumat säät ovat vieneet tästä rhontista kaikki mehut.

Suurriistan sijaan olen viimepäivinä päässyt ajamaan maastojuoksuradan viehettä, nuuhkimaan kotipihan siilikavereitani ja pääsinpä kokeilemaan uimataitojanikin Maissi-siskon kanssa kasvattajan järjestämän näyttelykoulutuksen jälkeen. Maissi olikin varsinainen vesipeto, itse tyydyin lyhyeen pulahdukseen järvessä ja kahlaamiseen mukavan viileässä vedessä. Isäntäväki aikoo kuulemma viedä minut kunnolla uimaan juhannuksena, saapas nähdä miten siinä yrityksessä käy.

Vein isännän iltapäivällä tapani mukaan metsälenkille, jolla tällä kertaa tapahtui kummia. Pääsimme niittyjen yli metsään ja ensimmäisille auringonpaisteisille kallioille, kun isäntä sai ensimmäisen näkemäni hepulin! Meinasin tikahtua nauruun, kun isäntäni tanssi jonkin mustan, kiepillä olevan sihisevän letkun ympärillä. Harmi ettei tullut otettua letkua metsästä mukaan, olisi varmaan ollut emännälläkin ihmettelemistä.

Yksivuotissynttäreihin on enää reilu viikko aikaa, toivottavasti saan paljon maistuvia paketteja! Tuskin maltan odottaa..

Vauhdikas luonteeni sai tänään tunnustusta, pokaalin ja iiison ruokasäkin kera! Isäntäväki vei minut hiekkakuopalle, jossa oli melkein 70 rhonttia hurjastelemassa rhodesiankoirayhdistyksen maastojuoksukisojen merkeissä. Pääsin taas kirmaamaan täysillä pupun perässä ja onnistuin kai hurmaamaan pupun omistajat tyylilläni tai nopeudellani, sillä sain juoksun jälkeen kotiinvietäväksi nuorisokisojen suurimman ruokasäkin!

Päivän kruunasi ehdottomasti lenkki Nemon kanssa Lemmenlaakson poluilla ja mutakylpy rantaryteikössä. Torstai voisi mielestäni aina olla hurjastelupäivä!

Kesäkausi on alkanut vauhdikkaasti, kävin jo toistamiseen Hyvinkäällä vinttikoiraradalla juoksemassa ja tällä kertaa pääsin pupun perään maastoradalle! Ainoa tylsä puoli tässäkin hurjassa vauhtilajissa on, ettei kavereita saisi kuulemma käydä moikkaamassa kentän laidalla kesken juoksun. Nyt kun säännöt ovat senkin osalta selvät, ei muuta kuin kieli poskelle ja lisää kierroksia koneeseen!

Kevään suuri makuupaikkatesti

Testirhonttimme testasi yhden tiistai-illan aikana kodin parhaat makuupaikat.
Mieluisan paikan valinta tasaisesta tarjonnasta voi olla vaikeaa, mutta erojakin löytyi.

	Keittiön lattialle levitetty vanha päiväpeite toimii kätevänä vuoteena vaikkapa pikaunille kiireisimpinä aikoina. Ruoanlaiton ja isäntäväen seuraaminen onnistuu loistavasti keskeisen sijainnin vuoksi, mutta peitto on makuupaikkana vain hieman pelkkää lattiaa pehmeämpi vaihtoehto. Plussat: Sijainti, ruokailumahdollisuus. Miinukset: Kovahko alusta.
	Apukeittiön kaakelilattialla on lämmitys kohdallaan. Oman ruokapaikan ja ruokakomeron välittömässä läheisyydessä puolikovalla matolla on mukava rentoutua ruokaa odotellessa, isäntäväen saunoessa tai ihan muuten vain. Makuuasennossa raajat (tai pää) eivät aina tahdo mahtua matolle. Plussat: Lattialämmitys, namivarasto vieressä. Miinukset: Paljon liikennettä, kapeahko alusta.
	Televisiohuoneen punkka on todellinen sohvaperunan valinta. Jousipatja ja muhkeat tyynyt vievät höyhensaarille useimmiten isäntäväen seurassa - ja joskus puristuksessa. Televisio pitää jonkin verran ääntä joka saattaa häiritä unia ja ohjelmatarjonta koirille on luontodokumentteja lukuunottamatta niukkaa. Plussat: Jousitus ja tyynyt, löhöilyseura. Miinukset: Ajoittain ahdasta, melua ja vilkkuvia valoja.
	Omalla pedillään väsynyt koira saa nukkua rauhassa ilman häiriöitä. Lisäarvoa tuovat sijainti ruokapöydän, päiväauringonpuoleisen ikkunan sekä lämpimän patterin vieressä. Alusta on kotimaista laatua: mukavan pehmeä, mutta silti kevyt ja helposti riepoteltavissa ympäri huoneistoa. Ikkunasta on lisäksi hyvä vahtia etupihaa. Plussat: Lämmin ja rauhallinen. Miinukset: Välillä liian lämmin ja liian rauhallinen.
	Isäntäväen sänky on perinteisesti monen koiran unelmien kohde. Sopimus jalkopäähän kömpimisestä on tässäkin tapauksessa saavutettu vasta hiljattain, pitkällisten neuvottelujen jälkeen. Ruotsalainen laatusänky on pehmeä ja lämmin, isännän ohella runsas peitto toimii tyynynä ja jälkimmäinen auttaa lisäksi säätelemään lämpötilaa. Plussat: Mukavin testatuista, puhdas ja kirputon. Miinukset: Rajalliset jalkatilat, kuorsaavat kumppanit, käytettävissä vain aamukuuden ja aamuruoan välillä.

Muista testatuista kohteista erikoismaininnan ansaitsevat eteisen matto (viilein lattia, vahtikoiran suosikki ulko-oven vieressä) sekä televisiohuoneen nojatuoli (ei muita tunkemassa samalle paikalle).

Vaikka lopullista valintaa parhaasta makuupaikasta on lähes mahdotonta tehdä, mukava ja rauhallinen paikka vetää puoleensa sijainnista riippumatta. Testirhonttimme kehoittaa kokeilemaan rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja!

Lumi on alkanut sulaa ja lumen alta ja teiden varsilta alkaa paljastua .. mutaa ja kaikkea jännää!! Tosin, jostain syystä isäntä ei ole ollut mielissään kun olen yrittänyt auttaa tätä ojien lapioimisessa. En kuitenkaan malttaisi vain katsella vierestä kun isäntä pitää hauskaa.

Pentutreffit olivat todella hieno lähtölaukaus keväälle - sain tapaamisesta sellaisen alkuvauhdin että isäntäväkeä kuulemma hirvittää. Emäntä veikin minut jo tassulääkäriin, kun riehaannuin sisällä ja satutin tassun johonkin terävään. Yritä nyt sitten viedä isäntäväkeä lenkille mutaliejuun kun takajalka on muovipussissa... Kuvia treffeiltä tulee kuulemma vasta ensi viikolla, isäntäni pahoittelee.

Sen lisäksi että parhaat, upottavat kakkapaikat alkavat käydä metsiköissä vähiin ja että ulvon kuulemma kuin susi unissani, muita ilmeisiä kevään merkkejä ovat kai kadun varteen lumipenkoille jätetyt viestit - sinä ihanantuoksuinen tyttö joka olet lenkkeillyt porttini ohi, otathan pian yhteyttä!!

Voi hurja, isäntä ilmoitti meidät pentutapaamiseen viikonlopuksi.. tuskin maltan odottaa! Yritän raportoida tapahtumista kun kekkereistä aikanaan tokenen.

Kotonakin tapahtuu edelleen kummia. Isäntäväki kantaa outoja minikokoisia vaatteita, nelipyöräisiä kärryjä ja vaikka mitä roinaa piiloon yhteen huoneeseen, jonne minua ei juuri ole viimeaikoina päästetty. Muutenkin tuntuu siltä, että jotain on nyt tekeillä. Asiasta jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteyttä allekirjoittaneeseen.

Tulimme eilen illalla kotiin riemastuttavalta mutta uuvuttavalta lomareissulta. Kävimme isäntäväen kanssa Oulussa kylpylässä, jossa nautin rentouttavia tassukylpyjä ja lenkkejä meren jäällä useita kertoja päivässä. Pääsin ihmettelemään poroja ja iiisoa lumikasaa Kemissä, pelaamaan jalkapalloa kyläkaupan pihalla ja kävimme moikkaamassa isännän serkun luona Hertta-neitiäkin ... huokaus ..

Autossa on mukava matkustaa, mutta hotellielämän jälkeen on kiva jälleen palata kotiin!

Epäreilua, olen kohta viikon odottanut koska vanhat rakkaat sohvani tuodaan takaisin. Viikonloppuna isäntäväki alkoi yht'äkkiä sisustaa ja lokoisat makuupaikkani kannettiin autoon. Sain sentään korvikkeeksi toisenlaisen nojatuolin - josta olen joutunut jo useasti ajamaan isännän tai emännän pois - ja vanhan peiton patterin viereen, mutta hieman harmittaa. Toisaalta, olen kuullut isäntäväen puhuvan ruokapöydästä, ehkäpä olen saamassa uuden ruokapaikan olohuoneeseen?

Isäntä muuten keksi taas jotain aivan hassua - makoilin rauhassa ja askartelin luun kimpussa, kun yllättäen tämä alkoi hieroa päätäni ja lihaksiani puisella hämähäkin näköisellä lelulla... tunne on sanoinkuvaamattoman rentouttava, olin nukahtaa ja pudota nojatuolistani! Suosittelen lämpimästi kaikenlaisille otuksille!

Kiinalaisen kalenterin vuosi vaihtui tänään sunnuntaina, hyvää ja menestyksekästä Koiran Vuotta kaikille!! Otetaan Koiran Vuodesta kaikki irti, seuraavan kerranhan koiraa vietetään vasta 12 vuoden kuluttua.

Aamutoimillani ihmettelin, kuinka nenänpäätä ei tänään ulkona nipistellytkään. Ilmeisesti ovat vihdoin tajunneet, ettei rhodesiankoiraa ole tehty -25°C lämpötiloihin ja kääntäneet illalla lämmityksen päälle ulkonakin. Pikavisiitit pihalle alkoivatkin jo kiukuttaa, tosin tulipahan uusi takkinikin todettua hyväksi myös vaativissa olosuhteissa.

Sään ollessa mitä parhain vielä illallakin päätin lähteä koirapuistoon ja otin isäntäni mukaan kuskiksi. Ihme juttu, missä nämä kaikki ihanat tytöt ovat piileskelleet tähän saakka?! Puistossa oli hurjan kivaa leikkiessä ja naisia jahdatessa, mutta isäntä pilasi koko jutun. Lähdimme taas aivan liian aikaisin kotiin - olisin juossut tyttöjen perässä vaikka koko illan! Isännällä oli muutenkin loppuajasta jatkuvasti jotain asiaa, mutta en jaksanut oikeastaan kertaakaan jäädä kuuntelemaan. Muutenkin epäkohteliasta huudella kovaan ääneen ulkona...

Hyvää uutta vuotta! Vietimme uudenvuoden juhlia kotona isäntäväen, parhaan ystäväni Nemon ja tämän perheen kanssa. Katselimme ja ihmettelimme ilotulitusta ja pauketta, vahdimme ympäristöä, söimme yhdessä hodariluita - ja taisinpa käväistä hieman lihapullavarkaissakin! Koko päivä oli muutenkin täynnä metsälenkkiä ja riehumista hiekkakuopalla, mutta maltoimme Nemon kanssa huilia vasta kun olimme varmoja, että raketit on varmasti ammuttu eikä lisää ruokaa ollut enää tulossa (ja kun Nemo ei enää jaksanut painia kanssani). Vieraiden lähdettyä uni tuli lopulta joutuisasti ja annoin jopa isännänkin nukkua pitkään aamulla.

Toivottavasti tuleva vuosi on yhtä vauhdikas ja jännittävä kuin ensimmäinenkin, mutta tämän aamupäivän otan vielä rauhallisesti, sohvalla kylkiasennossa. Pitäisiköhän käydä tänään vaa'alla, ettei vain jouluna olisi tullut lisäkiloja...

Hyvää Joulua!!

Tumba perheineen toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua! Joulukalenterin viimeinen luukku aukeaa ja kinkun vahtimisen lomassa pääsee kuulemma avaamaan hurjasti paketteja. Saapas nähdä, ehdinkö avaamaan muutaman isäntäväen paketinkin innostuksissani..

Ei mutta, nyt on kiire takaisin kinkkua vahtimaan. Nähdään!!

Varoitus! Metsissä liikkuu jälleen vaarallisia petoeläimiä. Rauhallisella metsäretkelläsi tai koirapuistossa saatat pahaa aavistamatta törmätä rusehtavaan ruohikkoon taitavasti naamioituneeseen Tumbaan!

Maa jäätyi ja kuivui sitten vihdoinkin, kotiväen vetäminen hihnan jatkeena mutaliejussa alkoikin jo käydä voimille. Koirapuiston karvainen kansakin on kaivautunut jälleen vilttiensä alta ja joka ilta seuraa löytyisi vaikka kuinka paljon. Sade ja muta eivät minuakaan liiemmin inspiroineet, vaikka mutaleikkien jälkeen pääseekin aina lämpimään suihkuun tassupesulle. Kuivassa metsässä oli taas pitkästä aikaa ilo telmiä, vein isännän aamupäivällä mm. "Hepulikalliolle", joka on aina ollut mielestäni metsän parhaista parhain sammalella ja poronjäkälällä pehmustettu hurjastelupaikka.

Sain muutama päivä sitten jotain hurjan jännää, ison säkillisen iiisoja hirven luita! Hirviä ei metsässä papanoista huolimatta näkynyt, mutta nyt kun olen päässyt riistan makuun, suunnistajat ja muut ulkoilijat varokoon..

Kun heräilin tänään päiväunilta oli taas kamalan tylsää, ja päätin viedä isännän ulkoilemaan. Päädyimme erääseen pienempään koirapuistoon, jonka aidassa isännän mukaan lukee "etupäässä pienille koirille" - muualla kun ei ketään näkynyt. Kun pääsimme portille, paikalla olleet pari-kolme kaveria lähtivät pikapikaa omien isäntiensä kainaloissa pois paikalta vastapäisestä portista ja jäin yksin nuuhkimaan.

Mistähän moinen käytös, olenhan itsekin oikeasti vielä pieni ja taka- eikä etupäästähän kaverit tunnistetaan. Kun olen iso ja nelikymmenkiloinen, taidankin käydä testaamassa mitä tuo "etupäässä" oikeasti tarkoittaa. Onneksi isommasta puistosta löytyy lähes aina tosi mukavia, sekä isoja että pieniä kavereita, joiden kanssa hurjastella!

Lunta!!

Keskiviikkoaamuna hieraisin silmiäni kahteen kertaan, kun ulkona kaikki oli valkoisen pöperön peitossa. Mistä joku keksiikin aina tällaisia hauskoja yllätyksiä!! Kuulin, että kyseinen valkoinen puuro on lunta, ja että sitä on tulossa vielä lisää. Toivottavasti tulee ja paljon, koska hangessa on mielettömän hauska peuhata.

Vastaan on tullut taas parina viime päivänä kaikenlaista muutakin uutta. Olen päässyt mm. toteuttamaan luontaisia lahjojani ja metsästämään todellista suurriistaa kärpästen ja hämähäkkien sijaan, ajoin erittäin vaarallista ja ovelaa päästäistä iltakävelyllä sekä juonikkaita fasaaneja omalta tontilta naapurin pihalle. Lisäksi ulkona on näkynyt kaikenlaista muutakin epäilyttävää liikehdintää, jota on syytä alkaa kontrolloida - tietenkin lämpimistä sisätiloista ikkunan läpi tiiraillen, haukkuen ja muristen.

Sadepäivänäkin voi tehdä kaikkea kivaa, käytiin katsomassa kun kaikenkarvaiset lajitoverini juoksivat kieli poskella jonkin valkoisen vieheen perässä Hyvinkäällä, Möllin Maastoissa! Pääsin kisapaikalla heti penkkiurheilijatunnelmaan ja tekemään tuttavuutta jos jonkinlaisten karvakuonojen kanssa, kuka ihme märällä pellolla haluaisi juosta kun on paljon isoja ja pieniä kavereita ihmeteltävänä? Sen verran viehe ja hurja vauhti kyllä etäämmältä kiinnostivat, että pitää päästä itsekin kokeilemaan joskus.

Vein isäntäväen ajankuluksi myös Tikkurilaan karkkikauppaan, jossa oli vaikka mitä herkkuja! Olisin saanut myös hienon isojenpoikien kaulapannankin, sellaisen kuin Ikimban isoilla hauvoilla oli, mutta niitä ei kuulemma enää saakaan mistään. Voi itku - onneksi sain sentään kotimatkalle hieman herkullista pureskeltavaa.

Erikalta ja Sagalta hakemani hieno takki toimi tänäänkin tosi hienosti. Kukapa pienestä tihkusta kitisemään, en ole mikään vilukissa mutta nyt onnistuu jopa ulkoilu rankkasateella (ne sellaiset pakolliset toimet) ilman vilunväreitä.

Hei taas päiväkirja, pitkästä aikaa! En yksinkertaisesti ole ehtinyt patistaa kotiväkeä kirjoittamaan kuulumisiani, vapaa-aika menee pääasiassa kotiväkeä komennellessa ja levätessä, kun tekemistä on niin kovasti.

Viimeisten viikkojen meno on ollut vähintäänkin hurjaa - olen käynyt mm. veneilemässä mökillä ja viime viikonloppunakin olimme ottamassa vauhtia syksyyn sisarusteni kanssa Klaukkalassa, paikalla olivat kaikki Suomessa asustavat siskoni ja veljeni. Kaikilla oli tosi kivaa, paitsi että makkarat menivät ainakin omasta mielestäni aivan vääriin suihin! Terveisiä vielä kaikille sukulaisille!

Kotikulmiltakin on löytynyt paljon uutta, olen alkanut käydä ulkoilemassa oman "puolen hehtaarin metsän" lisäksi läheisessä isommassa metsässä jossa on myös ihan sikakivaa!! Varsinkin pehmeällä sammaleella on todella mukava kirmata kahdeksikkoa hölmistyneiden ulkoiluttajien ympärillä, mutta myös muta tuntuu tosi hassulta varpaiden välissä. Mitähän "hepuli" tarkoittaa, tuntuvat ihmiset hokevan sitä yhtenään.

Nyt taidan taas jatkaa unia, kävelylenkit ja koirapuisto kun veivät tänään tästä rhontista mehut.

Enää kolme yötä rokotuksiin, jonka jälkeen maailmanvalloitus saa alkaa! Tosin aina sillointällöin jopa tutulta kotipihalta voi löytyä uutta tekemistä. Koskaan ei voi tietää mikä on kivaa, ellei kokeile kaikkea - esimerkiksi 3x5m kevytpeitteen lennättäminen voi olla yllättävän hauskaa puuhaa.

Samoin kuin kotioloissa, suureen maailmaan tutustumista helpottaa paljon jos osaa kommunikoida ihmisten kanssa. Ihmisethän eivät mitään opi eivätkä ymmärrä, joten tehtävä yhteisen kielen opettelemisesta luonnollisesti lankeaa meille. Ohessa muutamia ihmisten yleisesti käyttämiä ilmaisuja sekä niiden vapaamuotoiset käännökset, kuten ne olen itse tulkinnut (ilmoitathan jos löydät virheitä).

Ihminen sanoo ...	Käännös
Ei!	Leikitään/lisää/uudestaan! (Huom. saattaa tarkoittaa myös "Ei". Tarkistan uudelleen.)
Irti!	Kovempaa! - tai - Toisesta lahkeesta/kädestä!
Kiltisti!	Riehutaan kuten viimeeksi!
Hyvä poika/tyttö!	En annakaan namia tälläkertaa
(Mennään) ulos!	Tee tarpeesi nyt niin leikitään siivousleikkiä
Etsi! / Missä ...?	Hävitin taas lelusi johonkin pusikkoon

Rakas päiväkirja, on tapahtunut jotain täysin odottamatonta - pääsin iltanokosille ja aamu-unille mummon viereen vesisänkyyn! Vesisänky on ehdottomasti rhodesiankoiran paras kaveri, miksei omalla pedilläni ole untuvapeittoa ja lämmitystä?! Pitääpä ottaa epäkohta puheeksi, mutta nyt taidan kömpiä vesisänkyyn vielä hetkeksi masun viereen maaten, sulattelemaan aamiaista.

Ikää 9vkoa ja epävirallisen punnituksen tulos 8kg!

Kävimme juuri takametsikössä jaloittelemassa makoisten aamupäiväunien jälkeen, kun jyrinä alkoi ja taivas repesi - juostiin Retun kanssa kilpaa kananmunankokoisia vesipisaroita karkuun. Onneksi olen nopeaa sorttia...

Uusia kuvia odotellessa reseptivinkit viikonlopuksi, näillä lähtee kone käyntiin kellonajasta riippumatta!

 
Tumbaretto (suom. "piimäkuono")

• 2 osaa ProPac Large Breed Puppy (tai muuta kasvattajan suosittelemaa kuivaruokaa)
• 1 osa AB-piimää
• 5ml kylmäpuristettua auringonkukkaöljyä
• C-vitamiinia oman dieetin mukaan

Turvota nappulat hyvin. Mittaa ainekset, rakenna teräksiseen ruokakuppiin. Sekoita varovasti. Koristele halutessasi kananmunankeltuaisella, tarjoile huoneenlämpöisenä. Nautitaan oikeaoppisesti takatassu vesikupissa.

 
Rhodesian stinger ("nakit ja huusi")

• 4cm possunkorvaa
• jäitä

Asettele pehmennyt korvanpala omistajan sormien väliin. Pure takahampailla.

Iskä päätti pitää vapaaillan lähtemällä kaverin kanssa katsomaan MM-kilpailuja, joten lähdimme Jennin kanssa tutustumaan toiseen mummolaan, Lahelaan. Johan oli jännä reissu! Oli iiiso piha missä juosta, ja osallistuin omalla tavallani vadelmien poimimiseen juoksemalla ympyrää puskien ympärillä ja välillä oikaisten niiden läpi. Mummi ja vaari olivat ihan tohkeissaan, sain paljon herkkuja ja haleja! Nukuin päikkäritkin kuin kunnon poika, olihan minulla oma viltti ja lelut mukana. Kotimatkalla poikkesimme tervehtimään tuttujen Siperian huskya, Indyä, joka haisteli minua kummissaan. Emme päässeet vielä leikkimään pienen kokoni ja rokotusten puutteen takia, mutta ehkä vielä joku päivä!

Tänään kävimme isäntäväen (ja mummin!) kanssa maalikaupassa valitsemassa laattoja mummin uuteen asuntoon. Kuten jo ensimmäisellä automatkallani, nukuin rauhallisesti koko matkan kauppaan, ja sain jopa käydä kaupassa sisällä tutustumassa uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Ja kylläpä ihmiset jaksavat ihailla ja ihmetellä minua, nyt kun olen vielä näin pieni :)

Huhhuh, olihan ilta! Täällä kävi paljon vieraita, ja kaikki tulivat katsomaan minua! Retun isä, Mari ja Pasi, sekä hyvän ystäväni rhodesiankoira Nemon omistajat Hanna ja Matti (jotka olivat jo unohtaneet miten pieni koira voi olla :) Olipa joukossa yksi Walesin terrierikin. Harmi etten vielä päässyt leikkimään kaverin kanssa, mutta kunhan kasvan vielä hieman... Kaikki ihmettelivät miten olen niin kovin rauhallinen, mutta taisin vain olla aika väsynyt, sillä yleensä minulla on tosi kova meno päällä!

Koti ja ihmiset alkavat olla jo riittävän tuttuja, jotta tiedän mistä maukkaimmat lenkkikengät löytyvät. Maistoin myös ensimmäistä kertaa possun korvaa, namia mutta sitkeää pienille naskalihampailleni!

Jennin kanssa yhteisellä tyynyllä levätyn yön jälkeen pääsin tutustumaan lisää uuteen kotiini, tällä kertaa takapihalle. Iltapäivällä vierailleet sukulaiset olivat kovin mielissään nähdessään minut, ja sainpa jotain lahjojakin!

Pitkien päiväunien ansiosta innostuin juoksemaan isäntäväen hämmästykseksi kahdeksikkoa etupihan koristemäntyjen ympärillä ja tarpeeksi riehuttuani jaksoin nukkua koko yön reippaasti, vain pari kertaa heräten.

Herättyäni aikaisin aamulla pääsin tutustumaan uusiin leluihini ja ympäristööni. Päivän aikana isäntäväki ehti viemään minut ulos lähes joka kerta hädän ollessa käsillä, vaikka muutama pieni vahinko pääsikin sattumaan.

Nukuin lähes koko automatkan uuteen kotiini. Katselin välillä maisemia, mutta en tunnistanut paikkoja.

Perillä sain maittavan iltapalan jonka jälkeen kävimmekin nukkumaan omalle pedilleni - Retu nukkui koko yön vierelläni, vaikkei minua koti-ikävä vaivannutkaan.